ETUSIVULLE    TO HOMEPAGE

SIVUN TIETOJEN KOPIOIMINEN JOLLEKIN MUULLE WWW-SIVULLE TAI MUUHUN JULKAISUUN ON KIELLETTY ILMAN SIVUN TEKIJÄN LUPAA!

[1961-1966] [1967-1968] [1969-1971] [1971-1972] [1972] [1972-1976] [1978-1980] [1980-1982] [1982-1989] [1989-1990] [1991-1997] [1997-1999] [1999-2000] [2000]
[2001- edelleen]

[Diskografia]


The Allman Brothers Band 2003: Jaimoe, Marc Quinones, Butch Trucks, Gregg Allman, Derek Trucks, Oteil Burbridge, Warren Haynes

The Allman Brothers Bandia pidetään southern rock-tyylin maineikkaimpana ja yhtenä parhaista yhtyeistä. Southern rock kehittyi U.S.A.: n etelävaltioissa 1960/70-lukujen taitteessa nimekkäimpinä edustajinaan juuri The Allman Brothers Band sekä Marshall Tucker Band, Lynyrd Skynyrd, Outlaws ja vaikkapa Molly Hatchet. Southern rockin perusta on bluesissa, mutta vaikutteita on countrysta, jazzista, rockista ja soulista.
The Allman Brothers Band-nimi juontaa veljeksiin Duane (Howard Duane Allman 20.11.1946 - 29.10.1971) ja Gregg Allman (Gregory LeNoir Allman  8.12.1947 - 27.5.2017) jotka olivat kotoisin Tennesseen Nashvillesta. Pojat asuivat vanhempineen myös Norfolkissa Virginiassa jossa armeijan kersantti-isä murhattiin poikien ollessa pieniä. Äiti Geraldine vei jäljelle jääneen perheen takaisin Nashvilleen ja sieltä 50-luvun lopulla Floridan Daytona Beachiin.
Ensimmäisenä kitaraan tarttui Gregg mutta Duane seurasi perässä, kiinnostus musiikkiin veljeksillä oli herännyt mm. eräällä Tennesseen matkalla nähdyssä B.B. Kingin konsertissa. Duane kehittyi kitaristina nopeasti ja Gregg siirtyi kosketinsoittimiin
.

1961-1966
ALLMAN JOYS: Duane Allman (kitara), Gregg Allman (kosketinsoittimet/laulu), Bobby Dennis (kitara), Jack Jackson (kitara), Ralph Ballinger (basso), Tommy Amato (rummut), Ronnie Wilkins (piano)

Veljekset olivat 1961-1965 mukana monissa yhtyeissä, mm. Y-Teens, Shufflers, House Rockers, The Untils ja Escorts, josta  muodostui 1965 Allman Joys. Duanen instrumentti oli kitara ja Gregg soitti urkuja. Allman Joys-äänitteitä julkaistiin Allman Brothersin menestyksen myötä LP: llä Allman Joys - Early Allman (1973) jolla ovat mukana yllämainitut muusikot. Musiikkia voitanee kutsua 1960-luvulla paljon esiintyneeksi ns. garage-rockiksi.

1967-1968
THE HOUR GLASS:   Duane Allman (kitara), Gregg Allman (kosketinsoittimet/laulu), Paul Hornsby (kosketinsoittimet, kitara, laulu), Mabron McKinney (basso ensimmäisellä levyllä), Jesse Williard "Pete" Carr (basso toisella levyllä), Johnny Sandlin (rummut)


The Hour Glass 1960-luvun loppuvuosina: Duane Allman,  Gregg Allman, Johnny Sandlin, Paul Hornsby, Mabron McKinney

Allman Joys-ajan jälkeen perustettiin uusi yhtye, nimeltään Allman-Act. Myös nimi The Five Minutes tai The 5-Men-Its oli käytössä jonkin aikaa 1967. Levytyssopimus saatiin Liberty-merkille ja yhtye vaikutti Los Angelesissa esiintyen mm. Whisky-A-Go-Go:ssa.
Levytyssopimuksen myötä otettiin uudeksi nimeksi The Hour Glass (kirjoitetaan usein myös Hourglass).

The Hour Glass  julkaisi kaksi albumia, Hour Glass (1967) basistina Mabron McKinney ja Power Of Love (1968) jolla bassoon oli  vaihtunut Pete Carr. Myös kolmatta levyä äänitettiin Fame-studioilla Muscle Shoalsissa Alabamassa, mutta se ei tyydyttänyt Liberty-yhtiötä ja jäi julkaisematta sellaisenaan. Äänitteet olivat blues-vaikutteisempia kuin aiemmat joita voidaan kutsua ns. valkoiseksi souliksi.
Liberty odotti julkaisukelpoisia äänitteitä myös Greggin soololevyyn jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Tuplalevy Hour Glass 1967-1969 (1973) sisälsi kummatkin Hour Glass-albumit. Levyä sai Suomestakin ja se oli 1970- ja 1980-luvuilla tavaratalojen alennushyllyissä muutamalla markalla.

Myöhemmin on julkaistu CD: llä mielenkiintoinen kokoelma nimellä Southbound joka sisältää mm. Greggin soololevylle ja kolmannelle Hour Glass-levylle tarkoitettuja kappaleita. Samoja äänitteitä on julkaistu myös kahden Hour Glass-levyn CD-painosten bonuksina.

Hour Glassin oltua mennyttä syksyllä 1968 Duane ja Gregg majailivat vaihteeksi Jacksonvillessa Floridassa ja kokeilivat soittamista 31st Of February-nimisen folk-bändin kanssa jossa oli mukana myös tuleva ABB-rumpali Butch Trucks (Claude Hudson Trucks 11.5.1947 - 24.1.2017). Tuloksia on julkaistu levyllä Duane & Greg (1972, alkup, Bold-levyn kannessa nimenomaan Greg).
Gregg vaikutti jonkin aikaa Los Angelesissa yhtyeen hajottua, Duane asettui tässä vaiheessa Floridaan.

 

1969-1971
The ALLMAN BROTHERS BAND kokoonpano I: Duane Allman (kitara), Gregg Allman (urut, kitara,  laulu), Dickey Betts (kitara, laulu), Berry Oakley (basso, laulu), Jaimoe (rummut, lyömäsoittimet), Butch Trucks (rummut)


 The Allman Brothers Band 1969: Butch Trucks, Dickey Betts, Duane Allman, Gregg Allman, Jaimoe, kaiken yllä Berry Oakley

Duane Allman oli huomattu Hour Glass-aikana ja hänet otettiin mukaan studiosessiohin joita hän teki menestyksellä 1960- ja 70-lukujen vaihteessa lähinnä Fame-studioilla Muscle Shoalsissa Alabamassa. Tunnetuimpia artisteja joiden levytyksillä Duane on mukana ovat mm. Derek & The Dominos, Boz Scaggs, Aretha Franklin, Wilson Pickett ja Otis Rush. Duane levytti myös materiaalia omaa soololevyään varten, mutta äänityksiä on julkaistu ainoastaan kokoelmilla joista erityisen suositeltavia ovat Duane Allman An Anthology I  (1972) ja An Anthology II (1974).

The Allman Brothers Band perustettiin Jacksonvillessa Floridassa keväällä 1969. Gregg palasi Kaliforniasta kutsun saatuaan, Duane nimittäin tiedotti bändin olevan tekeillä ja solistia tarvittaisiin. Tätä ennen Allman-veljekset olivat jammailleet edellä mainitun 31st Of Februaryn kanssa ja mukaan liittyi usein Second Coming-yhtye jossa soittivat mm. Dickey Betts (Forrest Richard Betts s. 1943) sekä Berry Oakley (Raymond Berry Oakley III 1948-1972). Näin tulevan yhtyeen jäsenet saivat kosketuksen toisiinsa. Yhtyeen syntyhetkenä pidetään huhtikuussa 1969 Jacksonvillessä pidettyjä jameja joiden yhteydessä Duanen kerrotaan todenneen heidän löytäneen jotakin säilyttämisen arvoista. Mukaan oli tullut myös Jaimoe (oik. John Lee Johnson s.1944, käyttää myös nimeä Jai Johanny Johanson, käytän sivullani artistinimeä Jaimoe) joka oli aiemmin soittanut mm. Otis Reddingin kiertuebändissä ja myös Duanen kanssa.

Manageri (mm. Otis Reddingin) Phil Walden piti Duanen soitosta jo studiosessioissa ja perustettuaan Capricorn-nimisen levy-yhtiön (julkaisut alkuvaiheissa Atco-merkillä) hän teki levytyssopimuksen ensimmäisenä The Allman Brothers Band-nimen saaneen yhtyeen kanssa.
Kovan harjoittelun jälkeen lähdettiin tekemään levyä New Yorkiin ja samana vuonna 1969 ilmestyi ensimmäinen levy The Allman Brothers Band. Levy oli tanakkaa bluesvaikutteista soitantoa, viimeisenä kappaleenaan Gregg Allmanin "Whipping Post" josta muodostui Allman-klassikko miltei välittömästi. Myös kappale "Dreams" muodostui Allman-standardiksi. Leimallista yhtyeen soitolle olivat Duane Allmanin ja Dickey Bettsin kitarat jotka soivat usein ns. tuplana. Kahdet rummut ja Jaimoen soittamat congat antoivat maukasta lisäväriä Greggin soulahtavan laulun ja Hammond-urkujen lisäksi. Duane Allmanin slide-kitaran soitto sai aivan erityistä huomiota jo hänen aiemmassa studiotyössään ja omassa yhtyeessä se puhkesi varsinaisesti kukkaan ja toi myös oman maukkaan vivahteensa yhtyeen soundiin. Slide-kitara olikin yksi yhtyeen tavaramerkeistä alusta asti ja on sitä tänäkin päivänä.

Yhtye oli asettunut Macon-nimiseen kaupunkiin Georgiaan ja seuraava levy tehtiinkin kotimaisemissa tuottajanaan myöhempi vakiotuottaja Tom Dowd (1925-2002) joka oli tuottanut mm. Derek & The Dominos-levyn Layla And Other Assorted Love Songs jolla Duane oli mukana sekä valtavan määrän muita artisteja jazzista rockiin ja souliin, esim. Cream, Aretha Franklin, myöhemmin mm. Lynyrd Skynyrd.

Toisen LP: n nimeksi tuli Idlewild South yhtyeen majapaikkanaan pitämän maatilan mukaan. Dickey Betts korostui yhtyeen varsinaisena säveltäjänä Gregg Allmanin lisäksi ja Idlewild South sisälsikin Bettsin klassikoksi muodostuneen kappaleen "In Memory Of Elizabeth Reed". Myös levyn aloittava "Revival" oli Bettsin työtä. Gregg Allmanilta oli levyllä mukana kappale "Midnight Rider" joka kuuluu edellä mainittujen lisäksi The Allman Brothers Bandin kiistatta tunnetuimpiin kappaleisiin. "Midnight Rider"-kappaleesta on tehty cover-versioita, mm. Juicy Lucyn versio on englantilaisyhtyeen mainiolla levyllä Get A Whiff A This. Myös Joe Cocker on versioinut "Midnight Rider"in.
Kaksi ensimmäistä levyä The Allman Brothers Band sekä Idlewild South on julkaistu myös tuplalla Beginnings (1973).

Keväällä 1971 The Allman Brothers Band piti New Yorkin Fillmore Eastissa konsertteja joista koottiin live-tupla At Fillmore East. Levy sai myönteista huomiota sekä yleisöltä että kriitikoilta. Tupla-levyn puoliskot 2 ja 4 täyttivät Willie Cobbsin "You Don't Love Me" sekä Greggin "Whipping Post". Lisäksi mukana oli mm. "In Memory Of Elizabeth Reed". Tiukka ja svengaava soitto sekä virtuoosimaiset soolot saivat erityishuomiota. Levy on tänäkin päivänä erittäin arvostettu konserttiäänite.
Blueskitaristi Johnny Winter esiintyi The Allman Brothers Bandin kanssa ainakin pariin otteeseen, Atlanta International Pop Festivaleilla 1970 ja Hollywood Bowlissa 1972. Myös Grateful Deadin kanssa esiinnyttiin satunnaisesti.

Seuraavaakin levyä oli äänitetty syksyllä 1971 kolmen kappaleen verran ja yhtye päätti pitää hieman taukoa ja lomaa kovan keikkailun tiimellyksessä.
29.10.1971 Duane lähti ajamaan moottoripyörällään Berry Oakleyn kotoa ja törmäsi rekkaan jääden vielä kaatuneen moottoripyörän ruhjomaksi. Kuollessaan Duane Allman oli vasta 24 vuotias. Muu yhtye masentui luonnollisesti tapahtumasta mutta päätti jatkaa, toistaiseksi viisimiehisenä.
Duanelta ilmestyi jo edellä mainitut kokoelmat Duane Allman: An Anthology (1972) An Anthology II (1974). Duanen musiikkiin voi tutustua myös Best Of Duane Allman-kokoelmalla (1979).
 

1971-1972
II: Gregg Allman, Dickey Betts, Berry Oakley, Jaimoe, Butch Trucks


Viisimiehisenä 1972: Jaimoe, Butch Trucks, Dickey Betts, Gregg Allman, Berry Oakley

Duanen kuoltua julkaistiin tuplalevy Eat A Peach (1972). Levy sisälsi Fillmore Eastissa keväällä 1971 äänitettyä materiaalia mm. kaksi levypuoliskoa täyttävän "Mountain Jam"in muodossa. Tämä puolituntinen jami perustui englantilaisen folk-laulaja Donovanin kappaleeseen " There Is A Mountain". Kolmella studiossa tehdyllä kappaleella Duane oli vielä mukana Fillmore äänitteiden lisäksi: "Stand Back", "Blue Sky" sekä "Little Martha".  Tuplan ensimmäinen levypuolisko sisälsi viisimiehisenä ilman Duanea äänitettyjä kappaleita.

1972
III: Gregg Allman, Dickey Betts, Berry Oakley, Jaimoe, Butch Trucks, Chuck Leavell (piano)
Koska yhtyeen mielestä Duanea ei voitu korvata kitaristilla yhtyeeseen otettiin pianisti Chuck Leavell (Charles Alfred Leavell s.1952),  jonka kokemuspiirissä oli mm. Dr. John. Uutta levyä oltiin äänitetty tällä kertaa kahden kappaleen verran kun vuoden takainen toistui ja sattui jälleen moottoripyöräonnettomuus, jossa menehtyi basisti Berry Oakley. Onnettomuus sattui 12.11.1972 eli hieman yli vuoden Duanen kuolemasta, vieläpä samoilla seuduilla Maconissa, muutaman kadunkulman päässä.

1972-1976
IV: Gregg Allman, Dickey Betts, Lamar Williams (basso), Chuck Leavell, Jaimoe, Butch Trucks


The Allman Brothers Band 1973: Jaimoe, Gregg Allman, Butch Trucks, Chuck Leavell, Lamar Williams, Dickey Betts

Oakleyn tilalle tuli basistiksi Jaimoenkin kanssa aiemmin soittanut Lamar Williams (1949-1983) ja levy Brothers And Sisters (1973) tehtiin valmiiksi. Levystä tuli menestys ja se sisälsi yhtyeen ainoan varsinaisen listahitin "Ramblin' Man" sekä 1996 Grammylla parhaasta instrumentaaliesityksestä (tämä versio konserttiäänitteeltä An Evening With The Allman Brothers Band - 2nd Set, 1995) palkitun instrumentaalin "Jessica". Kummatkin olivat  Dickey Bettsin sävellyksiä, hän olikin alkanut olla pääasiallinen kappaleiden tekijä yhtyeessä.
Levyn sisäkansi sisälsi kuvan yhtyeestä läheisineen ja roudareineen ynnä muine taustajoukkoineen, yhteenkuuluvuutta haluttiin korostaa traagisten menetysten jälkeen.
Tyyli ja soundi olivat muuttuneet hieman kevyemmiksi, Bettsin mukanaan tuoma lievä country-vivahde kuului levyllä selvästi. Tiukka yhteensoitto ja rento svengaavuus olivat kuitenkin tallella.

Heinäkuun 28. 1973 The Allman Brothers Band esiintyi Watkins Glen-kilparadan (NY) yhteyteen rakennetulla Summer Jam-festivaalilla mukanaan The Band sekä Grateful Dead. Paikalla kerrotaan olleen 600 000 katsojaa.
Grateful Dead ja The Allman Brothers Band tekivät 1970-luvulla paljon yhteistyötä lähinnä konserttirintamalla.

Menestyksen viimein osuttua kohdalle alkoi yhtyeessä kuitenkin tapahtua rakoilua ja mielenkiintoa kohdistettiin myös soolourille. Gregg Allman julkaisi soololevyn Laid Back (1973) ja Dickey Betts mainion country-rock levyn Highway Call (1974) virallisemmalla nimellä Richard Betts. Gregg myös kiersi oman bändinsä kanssa jolta julkaistiin live-tupla The Gregg Allman Tour (1974).
Ristiriitoja aiheuttivat yhtyeessä musiikilliset erimielisyydet, myös päihteiden ja piristeiden käyttö aiheuttivat ongelmia kuten olivat aiheuttaneet yhtyeen koko olomassaolon ajan.

Saatiin kuitenkin äänitettyä uusi studiolevy sooloprojektien ja eri suuntiin vetävien musiikillisten mielipiteiden lomassa. Win, Lose Or Draw (1975) ei saanut kovinkaan hyviä arvosteluja eikä sillä olekaan Allman-klassikkoja tai standardeja. Yleinen mielipide oli, että soitto kulkee mutta luova panos ei ole kovin korkeatasoinen.  Huomio kiinnittyy lähes koko kakkospuoliskon kestävään Betts-intsrumentaaliin "High Falls".

Erilaisten erimielisyyksien jälkeen yhtyeen jäsenet lähtivät lopulta eri teille kun Gregg todisti oikeudessa Scooter Herring-nimistä yhtyeen roudaria vastaan tämä saadessa pitkän vankeustuomion huumausainerikoksesta. Muu yhtye vannoi Betts etunenässä ettei soita Greggin kanssa enää milloinkaan.
Kokoelma The Road Goes On Forever (1975) sekä yhtyeen toinen konserttiäänite Wipe The Windows, Check The Oil, Dollar Gas (1976) ilmestyivät hajoamisuutisten lomassa.

Dickey Betts perusti Great Southern-yhtyeen joka piti hyvin yllä southern-meininkiä kahdella levyllään Dickey Betts & Great Southern (1977) sekä Atlanta's Burning Down (1978) ja kiersi Euroopassakin.

Chuck Leavell ja Lamar Williams sen sijaan perustivat jazz-rockia soittaneen mainion Sea Level-yhtyeen joka teki useita levyjä 1970-luvun lopulla. Muutamalla ensimmäisellä levyllä mukana oli myös Jaimoe. Sea Levelin pari ensimmäistä LP: tä Sea Level (1977) ja Cats On The Coast (1978) olivat hyvinkin mielenkiintoisia levyjä joihin kannattaa tutustua kuten myös myöhempäänkin tuotantoon On The Edge (1978), Long Walk On A Short Pier (1979) sekä Ball Room (1980). Basisti Lamar Williams menehtyi 1983 keuhkosyöpään jonka aiheuttajana oli Vietnam-palveluksen aikana saatu Agent Orange-altistus.

Gregg Allman julkaisi soololevyn Playin' Up A Storm (1977) josta tuli jonkinmoinen kaupallinen menestys. Mentyään naimisiin laulaja Cherin kanssa he julkaisivat levyn Two The Hard Way tekijänimellä Allman And Woman. Levyä ei voi suositella aloitukseksi Gregg Allmanin musiikkiin tutustuttaessa. Pari aiheutti monenkirjavaa julkisuutta erottuaan, mentyään uudelleen naimisiin ja erottuaan jälleen ja Gregg olikin näihin aikoihin huomattavasti tunnetumpi tästä prosessista kuin urastaan muusikkona.

1978-1980
V: Gregg Allman, Dickey Betts, Jaimoe, Butch Trucks, Dan Toler (kitara), David Goldflies (basso)


The Allman Brothers Band 1970-luvun lopulla: Jaimoe, Gregg Allman, Dan Toler, Dickey Betts, Butch Trucks ja David "Rook" Goldflies

Great Southern-konserttiin New Yorkin Central Parkissa elokuussa 1978 ilmestyi Gregg Allman mukaan jammailemaan ja aika alkoi olla kypsä The Allman Brothers Bandin uudelleensyntymiselle. Samassa kuussa esiinnyttiin yllättäen yhdessä myös yhtyeen vanhassa kotikaupungissa Maconissa. Riidat oli sovittu ja alkuperäisen nelikon lisäksi mukaan otettiin Great Southernissa soittaneet Dan Toler ja David Goldflies (s. 1957).

Uusi Allman Brothers-levy näki päivänvalon nimellä Enlightened Rogues (1979) ja sitä pidettiin vähintään lupaavana alkuna tälle The Allman Brothers Bandin viidennelle kokoonpanolle. Uudet miehet sopivat hyvin yhtyeeseen ja meno oli lavalla ja levyillä kuten parhaina aikoina. Hyviä sävellyksiäkin saatiin aikaan kuten Dickey Bettsin instrumentaali "Pegasus" sekä myös Bettsin "Crazy Love". Dickey Betts olikin pääasiallinen säveltäjä tässä vaiheessa yhtyeen taivalta.

Seuraava levy, Reach For The Sky (1980) sisälsi jälleen hyvän Betts-instrumentaalin "From The Madness Of The West". Capricorn-yhtiö oli mennyt konkurssiin ja levy julkaistiin Arista-merkillä.
Jaimoe vaihdettiin uuteen rumpaliin ja täydennyksen suunta oli tuttu, Great Southernissa soittanut Dan Tolerin veli David Toler.

1980-1982
VI: Gregg Allman, Dickey Betts, Butch Trucks, Dan Toler,  David Goldflies, David Toler (rummut), Mike Lawler (kosketinsoittimet)



1981: Mike Lawler, David Goldflies, Gregg Allman, Butch Trucks, Dickey Betts, Dan Toler, David Toler

Brothers Of The Road-levyn (1981, myös Arista) kannessa kuutoskokoonpano esittäytyy aurinkoisella mäenrinteellä, varsinaiseen kokoonpanoon on otettu siis mukaan myös jo edellisellä levyllä soittanut Mike Lawler.
Musiikki tällä levyllä on ehkä hieman pop-maisempaa kuin aiemmin, hyviä tai vähintään kohtalaisia  kappaleita on kuitenkin läpi levyn, mm. cover-versio Elviksen "I Beg Of You"-kappaleesta sekä Dickeyn säveltämä ja Greggin laulama "Maybe We Can Go Back To Yesterday". Dickey Betts-instrumentaali puuttuu ensimmäistä kertaa sitten ensilevyn 1969.
Samalla Brothers Of The Road-nimellä ilmestyi myös konserttitallenne videolla Gainesvillessa Floridassa 26.10.1980 pidetystä konsertista.

Yhtye tunsi kuitenkin tässä vaiheessa parhaan potkun olevan hukassa ja luovuuden kadonneen. Levytkään eivät myyneet merkittävästi Enlightened Roguesia lukuun ottamatta joten toiminta lopetettiin jälleen, nyt tosin huomattavasti sopuisammissa merkeissä kuin kuutisen vuotta aiemmin.

1982-1989
Dickey Betts, Chuck Leavell, David Goldflies ja Butch Trucks perustivat BHLT-yhtyeen mukanaan saksofonisti Jimmy Hall ja viulisti/kitaristi Dan Parks. Kokoonpano eli levyttämättä vuosina 1983-84.


Jimmy Hall, Dan Parks, Dickey Betts, David Goldflies

Butch Trucks, David Goldflies ja Dan Parks jäivät pois ja heidän tilalleen tulivat rumpali Matt Abts ja basisti Buzzy Meekins ja kokoonpanoa kutsuttiin 1984 tienoilla nimellä BHL. Tämäkään kokoonpano ei ollut pitkäikäinen.

Heinäkuun 12. 1986 järjestetyssä Volunteer Jam XII-tapahtumassa The Allman Brothers Band soitti seitsemännessä kokoonpanossaan

VII: Gregg Allman, Dickey Betts, Butch Trucks, Jaimoe, Chuck Leavell,  Dan Toler, Bruce Waibel  (basso)

ja samalla miehityksellä myös lokakuun 31.päivänä 1986 Crackdown Festivaleilla, Madison Square Gardenissa, New Yorkissa.
Enempää ei The Allman Brothers Bandista kuultu tällä kertaa.

Dickey Betts julkaisi mainion tukevaa soittoa sisältävän soololevyn Pattern Disruptive (1988) nimellä Dickey Betts Band. Levyllä soittivat mm. Matt Abts sekä Warren Haynes josta oli tuleva merkittävä hahmo myös The Allman Brothers Bandiin.

Gregg Allman julkaisi myös soololevyjä Dickeyn tapaan nimellä Gregg Allman Band.  I'm No Angel (1986) sekä Just Before The Bullets Fly (1988) tyydyttivät Allman-fanien musiikin nälkää. Levyillä oli mukana mm. ex-Allman Brothers-kitaristi Dan Toler jonka panos etenkin jälkimmäisellä levyllä oli vahva. Levyistä ensin mainittu kärsi hieman ajalle tyypillisestä äänimaailmasta, mutta on varsin suositeltava ja Greggin comeback-levynä se sai myös kaupallista suosiota hyvien kappaleidensa ansiosta. Mukana on mm. versiot The Allman Brothers Bandin ensilevyn kappaleista "Dont' Want You No More" sekä "It's Not My Cross To Bear". Nimikappale on väkevä kuten myös Michael Boltonin/Michael Brileyn tekemä "Can't Keep Running".
Gregg Allman esiintyi myös näyttelijän ominaisuudessa 1980- ja 90-lukujen vaihteessa mm. elokuvissa Rush Week ja Rush sekä parin TV-sarjan jaksoissa.

1989-1990
VIII: Gregg Allman, Dickey Betts, Jaimoe, Butch Trucks, Warren Haynes (kitara), Allen Woody (basso), Johnny Neel (piano)


 
Seven Turns-levyn kannessa 1990: Warren Haynes, Allen Woody, Jaimoe, Dickey Betts, Johnny Neel, Gregg Allman, Butch Trucks

1980-luvun lopulla koettiin jälleen The Allman Brothers Bandin uudelleensyntyminen. Jonkinlaisena enteenä julkaistiin 6-LP: n tai 4-CD: n boksi Dreams. Boksi esitteli yhtyeen uraa aina Allman Joys-ajoista lähtien, mukana myös soolotöitä sekä live-tallenteita, osa ennen julkaisemattomia.
Uuteen kokoonpanoon otettiin jälleen Dickey Bettsin yhtyeessä soittaneita muusikoita kuten 70-luvun lopullakin, nyt siirtyivät kitaristi Warren Haynes (s. 1960) sekä pianisti Johnny Neel (s. 1954). Basistiksi saatiin Allen Woody (Douglas Allen Woody 1955-2000) joka oli aiemmin soittanut mm. Artimus Pyle Bandissa sekä Peter Crissin yhtyeessä.
Levy julkaistiin ja Seven Turns (1990) olikin jälleen erittäin lupaava alku uudelle kokoonpanolle. Hyviä kappaleita oli saatu riittävästi mukaan ja kokoonpano tuntui saavan niistä parhaimman irti. Soittajaluettelossa on mukana myös Dickeyn poika Duane Betts joka soittaa kappaleella "True Gravity"

1991-1997
IX: Gregg Allman, Dickey Betts, Jaimoe, Butch Trucks, Warren Haynes, Allen Woody, Marc Quinones (lyömäsoittimet)


Promokuvassa 1994
Seisomassa: Marc Quinones, Allen Woody, Butch Trucks, Jaimoe, Gregg Allman
Istumassa: Warren Haynes, Dickey Betts

Johnny Neel ei ollut enää mukana seuraavalla levyllä Shades Of Two Worlds (1991), sen sijaan uusi jäsen oli tulollaan. Lyömäsoittaja Marc Quinones oli merkitty "special  guest"-nimikkeellä ja hänestä tulikin yhtyeen vakituinen jäsen tämän jälkeen. Levy sisälsi vahvaa musiikkia ja hyviä sävellyksiä, kuten Greggin "End Of The Line" ja Dickeyn "Nobody Knows".
Samana vuonna 1991 julkaistiin vanhoja konserttiäänitteitä vuodelta 1970 nimellä Live At Ludlow Garage 1970. Levy kannattaa ilman muuta hankkia mikäli pitää vuoden 1971 At Fillmore East-konserttitallenteesta.
Konserttiäänite oli varsinaisen uudenkin levyn teema, An Evening With The Allman Brothers Band: First Set (1992) piti sisällään kolme kappaletta edelliseltä studiolevyltä sekä 1970-luvun materiaalia. Jo At Fillmore East-livelta tuttu Thom Doucette oli mukana huuliharpussa.

Loppukesästä 1993 oli Dickey Betts joutunut hankaluuksiin virkavallan kanssa siinä määrin että päätyi hetkeksi kalterien taakse ja yhdelle keikalle korvaajaksi saatiin Warren Haynesin tuntema Zakk Wylde joka on toiminut mm. Ozzy Osbournen kitaristina. Esiintyminen oli Great Woodsissa (Mansfield, MA) ja siitä on jopa olemassa suttuinen äänite. Myös Jimmy Herring, David Grissom sekä Jack Pearson paikkasivat Bettsiä heinäkuun lopulta ja syyskuun loppupuolelle 1993.

Seuraavana oli vuorossa jälleen studiossa äänitetty levy Where It All Begins (1994) jolla oli havaittavissa pientä taantumista sävellysten ja kiinnostavuuden suhteen. Levyllä on kuitenkin riittävästi kohtuullisia sävellyksiä, mm. Warren Haynesin "Soulshine" jotta sen hankintaa voi perustella. Soittohan yhtyeeltä on sujunut aina kokoonpanosta riippumatta.
Woodstock II-festivaali vuonna 1994 sai esiintyjälistaansa 14.8. myös The Allman Brothers Bandin. Esiintymisestä on olemassa videotallennekin. Helpommin lienee hankittavissa DVD jolla kyseinen esitys on MTV Unpluggedin (1990) lisäksi.

Kuten First Set-levyn nimestä saattoi päätellä, jatkoa oli tulossa. An Evening With The Allman Brothers Band: 2nd Set (1995) piti sisällään jälleen edellisen studiolevyn kappaleita mutta myös mielenkiintoista akustista materiaalia mm. "In Memory Of Elizabeth Reed"in muodossa. Tällä levyllä oli mukana Marshall Tucker Bandin alkuperäinen rumpali Paul T. Riddle soittaen parilla kappaleella Jaimoen tilalla joka olikin mukana vain The Same Thing-kappaleella kuten myös Marc Quinones. Riddle vieraili 90-luvulla useamminkin Allman Brothers-rummuissa ja soitti Jaimoen tilalla tai lisäksi joissakin konserteissa kappaleen tai useammankin ajan.
Yhtye pääsi Rock'n'Roll Hall Of Fameen 1995 Willie Nelsonin esittelemänä.

1997-1999
X: Gregg Allman, Dickey Betts, Jaimoe, Butch Trucks, Marc Quinones, Oteil Burbridge, Jack Pearson (kitara)


Kokoonpano X esittelyssä: Gregg Allman, Butch Trucks, Jaimoe, Jack Pearson, Dickey Betts, Oteil Burbridge, Marc Quinones

Warren Haynes keskittyi Allen Woodyn kanssa alunperin sivuprojektina aloitettuun Gov't Mule-yhtyeeseen jonka he olivat perustaneet 1994. Kolmantena Mulena oli mm. Dickey Bettsin levyllä Pattern Disruptive soittanut rumpali Matt Abts. Gov't Mulen tuotanto on todella tutustumisen arvoinen, siihen voi alustavasti tutustua vaikka yhtyeen kotisivuilla.
Warrenin tilalle tuli kitaraan Jack Pearson ja Allenin tilalle bassoon Oteil Burbridge (s. 1964). Tämä ABB-kokoonpano ei levyttänyt.
Jack Pearson on myöhemminkin vieraillut Allman Brothers kitaristina, mm. 2005 Warren Haynesin ja 2006 Derek Trucksin tilalla keikalla tai parilla.

Eräänlainen sivuprojekti Frogwings muodostettiin vuosiksi 1997-99 kokoonpanolla Butch Trucks - rummut, Derek Trucks - kitara, Marc Quinones - lyömäsoittimet, Oteil Burbridge - basso, Jimmy Herring - kitara, Kofi Burbridge - huilu/kosketinsoittimet/laulu, Edwin McCain - laulu.
John Popper tuli McCainin tilalle huuliharpistiksi ja laulajaksi 1999

Myös muita sivuprojekteja kuten Oteil And The Peacemakers (1998, 2001, 2003, 2004-), Gregg Allman & Friends (2000, 2001, 2005, 2006), Jaimoe's Jassss Band (2006) on nähty uuden vuosituhannen koittaessa.

1999-2000
XI: Gregg Allman, Dickey Betts, Jaimoe, Butch Trucks, Marc Quinones, Oteil Burbridge, Derek Trucks (kitara)


Vuosituhat vaihtumassa: Marc Quinones, Oteil Burbridge, Butch Trucks, Jaimoe, Dickey Betts, Gregg Allman, Derek Trucks
 

Vuosituhannen lopulla mukaan tuli lahjakas nuori kitaristi Derek Trucks (s. 1979), Butch Trucksin veljenpoika. Derek esiintyy ja levyttää myös oman yhtyeensä kanssa.
Vielä isompi muutos koitti vuonna 2000 sillä kesäkiertueen aikana Dickey Betts sai lähtöpassit yhtyeestä. Muut totesivat Dickeyn panoksen soittopuolella olevan vähintään korjausta vailla ja lisäksi Dickeyn päihteiden käyttö aiheutti ristiriitoja. Eräänä vaikutteena lienee sekin, Gregg Allman oli ottanut etäisyyttä päihteisiin 90-luvulla eikä näin katsonut Dickeyn touhuja positiivisella silmällä. Dickey Bettsin erottamisprosessi poiki toraa ja käräjöintiä suorastaan avioerotyyliin. Dickey Betts oli vielä mukana New Yorkin Beacon Theatressa keväällä 2000 äänitetyllä live-levyllä Peakin' At The Beacon (2000)

Seuraavana vuonna ilmestyi Dickey Betts Band-nimellä hieman jazz-vaikutteitakin sisältänyt levy Let's Get Together (2001) joka kohoaa Bettsin omissa tai yhtyeensä nimissä tehtyjen levytysten joukossa ilman muuta kärkikastiin.
Dickey on esiintynyt myös Dickey Betts And Great Southern-nimellä joten vanha nimi on kaivettu naftaliinista. 2000-luvun Great Southernissa on ollut mukana alkuperäinenkin jäsen ja Allman Brothers kitaristi parin vuosikymmenen takaa: Dan Toler. Basisti David Stoltz ja rumpali Frankie Lombardi soittivat Let's Get Together-levyllä. Tuloksia voi tarkastella Dickey Betts And Great Southern: Instant Live - The Odeon Cleveland, OH 3/09/04 (2004)-levyltä.

2000
XII: Gregg Allman, Jaimoe, Butch Trucks, Marc Quinones, Oteil Burbridge, Derek Trucks, Jimmy Herring (kitara)


Uudella vuosituhannella: Jimmy Herring, Butch Trucks, Oteil Burbridge, Derek Trucks, Marc Quinones, Jaimoe, Gregg Allman
 

Dickey Bettsin tilalle tuli kitaraan toistaiseksi Jimmy Herring ja kiertueet saatettiin loppuun. Warren Haynes oli kuitenkin palaamassa The Allman Brothers Bandiin ja tätä päätöstä auttoi ikävällä tavalla Gov't Mulen basistina päätyönään 90-luvun loppupuolen toimineen Allen Woodyn menehtyminen vuonna 2000. Tämäkään ABB-kokoonpano ei levyttänyt.
Iloisemmissa merkeissä kulki mainio Pickin' On The Allman Brothers-levy jolla Nashvillen ammattimiehet soittivat Allman-klassikkoja. Gov't Mulekin tointui jatkamaan ilman Allen Woodya.

2001-
XIII: Gregg Allman, Jaimoe, Butch Trucks, Marc Quinones, Oteil Burbridge, Derek Trucks, Warren Haynes

Warrenin palattua yhtyeeseen saavutettiin pysyvämpi tila ja keikkailu jatkui tiiviinä ja uusi levykin julkaistiin, Hittin' The Note (2003) otettiin niin kriitikoiden kuin yleisön taholta positiivisesti vastaan ja sen voidaankin todeta olevan yhtyeen koko uran ehdotonta parhaimmistoa. Sekä sävellyksissä että esityksissä on sitä ilmavaa svengaavuutta ja kiinnostavuutta josta yhtye tuli aikoinaan tunnetuksi ja slide-kitaran juhlaa vietetään läpi levyn Warren Haynesin ja Derek Trucksin voimin.

Yhtye tuntui saaneen Dickeyn jälkeen uusia voimia, tuoreutta ja yleisönkin lisääntyvää mielenkiintoa. Derek Trucks todettiin huippukitaristiksi, jopa ensimmäiseksi Duanen varsinaiseksi korvaajaksi ja samankaltaiseksi lahjakkuudeksi.
Tämä on helppo todeta tupla-DVD: nä ilmestyneeltä Live At The Beacon Theatre sekä CD-livelta One Way Out (2004).

Vuonna 2007 Gregg Allman toimitti radioshowta yhdysvaltalaisella XM Radio-kanavalla ja kuultiinpa Greggin terveiset myös suomalaisella radiokanavalla kun Gregg suositteli Teppo Nättilän "Kantritohtori"-ohjelmaa kuulijoille ko. ohjelman alussa.
Vuodesta 1989 on kiertueita ollut vuosittain ja niin myös 2007.


The Allman Brothers Band keikalla 2007 (klikkaa isommaksi)

Yhtyeen kotisivut:

 http: //www.allmanbrothersband.com

Kokoonpano vuodesta 2001 vuoteen 2014: Gregg Allman, Jaimoe, Butch Trucks, Marc Quinones, Oteil Burbridge, Derek Trucks ja Warren Haynes


Gregg kuvassa vuonna 2003 tyytyväisen ilmeen kera ja aiheesta - The Allman Brothers Band oli iskussa yhä. Kuten vuoden 2009 Blues-Finland.com-verkkolehden artikkelistakin ilmenee:

http: //www.blues-finland.com/articles/allman_brothers_band_beacon_theatre_new_york.html

Vuonna 2010 Gregg Allman oli maksansiirtoleikkauksessa, elisa.net kertoi asiasta sivuillaan näin:

"Allman Brothers -yhtyeestä tuttu pitkän linjan kosketinsoittaja Gregg Allman on ollut maksansiirto-operaatiossa Jacksonvillessa, Floridassa. Ensimmäiset tiedot kertovat, että leikkaus on onnistunut ja Allman nähtäneen tyttärensä häissä 26. heinäkuuta.

Allman tiedetään kärsineen C-tyypin hepatiitista ja sen aiheuttamista lieveilmiöistä. Siitä huolimatta hän jaksoi levyttää ja käydä kiertueilla, kunnes terveys kääntyi huonompaan. Uutta maksaa oli Allman joutunut odottamaan keskimääräistä kauemmin, mutta joka tapauksessa kuukausien ajan.

Allman kaavailee palaavansa esiintymislavoille Gregg Allman Bandin kera viimeistään marraskuussa. Uusi albumi Low Country Blues on tiedossa tammikuussa. "

The New York Timesin artikkeli:

"June 23, 2010, 3:00 pm
Gregg Allman Recovering After Liver Transplant By BEN SISARIO

Gregg Allman, the Allman Brothers Band musician and singer who has had chronic health problems related to Hepatitis C, had liver transplant surgery on Wednesday morning at the Mayo Clinic in Jacksonville, Fla., the band announced. “I feel pretty good, considering everything that’s happened,” he said in a statement.

Mr. Allman, 62, had been on a waiting list for the new liver, and the band has canceled concerts in the past because of his health. In 2008 the band canceled its annual shows at the Beacon Theater in New York while Mr. Allman underwent treatment. To allow Mr. Allman time to recover, the band will not appear as scheduled at Eric Clapton’s Crossroads Guitar Festival in Chicago on Saturday.

Mr. Allman has acknowledged heavy drug use in the past, but has said he suspects he may have contracted Hepatitis from a tattoo needle.

“I changed my ways years ago,” Mr. Allman said in the statement. “But we can’t turn back time. Every day is a gift, and I can’t wait to get back on the road making music with my friends.”

Ja niin kävikin, että uusi levy Low Country Blues ilmestyi alkutalvesta 2011. Levy on ikään kuin taattua tavaraa, Gregg esittää Sleepy John Estesin, Muddy Watersin, Otis Rushin ym. kappaleita. "Just Another Rider" on Greggin yhdessä Warren Haynesin kanssa tekemä.
Suositeltava hankinta ainakin aiemmin Allman-henkiseen musiikkiin viehtyneelle.

Kesällä 2011 kerrottiin David "Frankie" Tolerin menehtyneen 59 vuoden iässä. Hän toimi ABB:n rumpalina 1980-1982 ja soitti myös Dickey Bettsin ja Gregg Allmanin bändeissä.

2012 ilmestyi ABB:n CD/tupla-LP A & R Studios: New York 26th August 1971  jolla kuullaan Fillmore East livetuplan ilmestymisen jälkeistä soitantaa radiolähetykseen taltioituna. Suositeltava hankinta ABB-ystäville. Saman voi todeta 2014 ilmestyneestä levystä Play All Night: Live At The Beacon Theatre 1992.

Tammikuussa 2014 tuli julkisuuteen tieto, että sekä Derek Trucks että Warren Haynes lopettavat vuoden 2014 jälkeen Allman Brothers Bandin jäseninä.
Myös Gregg Allman ilmoitti, että Allman Brothers Band lopettaa 45 vuoden jälkeen toimintansa, tämä tapahtunee siis vuoden 2014 loppupuolella kun sovitut esiintymiset ym. on hoidettu.

Kesällä 2014 julkaistiin 6-CD:n boksi The 1971 Fillmore Recordings jolla kuullaan tuolloin äänitetyt Fillmoren konsertit kokonaan. Saatavana myös kokoelmana vinyyliboksilla ja BluRaylla varustettuna.

ABB-rumpali Butch Trucks (Claude Hudson Trucks) menehtyi  24.1.2017. Wikipedia:
"Police reports confirmed that Trucks died of a self-inflicted gunshot wound to the head on January 24, 2017, in West Palm Beach, Florida, at the age of 69."

27.5.2017 menehtyi perustajajäsen Gregg Allman. Hän oli kuollessaan 69-vuotias.
Greggin kotisivulta:

Gregory LeNoir Allman
December 8, 1947 – May 27, 2017

It is with deep sadness we announce that Gregg Allman, a founding member of The Allman Brothers Band, passed away peacefully at his home in Savannah, Georgia.

Gregg struggled with many health issues over the past several years. During that time, Gregg considered being on the road playing music with his brothers and solo band for his beloved fans, essential medicine for his soul. Playing music lifted him up and kept him going during the toughest of times.

Gregg’s long time manager and close friend, Michael Lehman said, “I have lost a dear friend and the world has lost a brilliant pioneer in music. He was a kind and gentle soul with the best laugh I ever heard. His love for his family and bandmates was passionate as was the love he had for his extraordinary fans. Gregg was an incredible partner and an even better friend. We will all miss him.”

Gregg is survived by his wife, Shannon Allman, his children, Devon, Elijah Blue, Delilah Island Kurtom and Layla Brooklyn Allman; 3 grandchildren, his niece, Galadrielle Allman, lifelong friend Chank Middleton, and a large extended family. The family will release a statement soon, but for now ask for privacy during this very difficult time.

Greggiltä ilmestyi postuumina syyskuussa 2017 erittäin hyvätasoinen levy "Southern Blood". Tunnelma on pääosin rauhallinen, mutta sielukas.

(kuva: https://allmanbrothersband.com/)

Lähteitä:
Musa ja Soundi-lehdet 1970-luvulta
Terry Hounsome: New Rock Record 3rd Edition (Blanford Press 1987)
http: //www.allmusic.com
http: //www.allmanbrothersband.com/

Otan mielelläni palautetta:
creedence4(at)luukku.com

takaisin ylös